Roosa nauha -haastateltavana Marjut Keski-Korpi
Rintasyövästä toipuva Marjut näyttää mallia asenteellaan ja avoimuudellaan. Oman toipumisen lisäksi tärkeää on olla rikkomassa sairauteen liittyviä tabuja.
Marjut oli vuosi sitten joulukuussa tilanteessa, jossa hänen elämäänsä tupsahti elämän suurin koettelemus keskelle kauneinta onnea. Yksivuotiaan äidin hurja matka alkoi kyhmystä rinnassa. Rintasyöpä-diagnoosin antaneen lääkärin sanat painoivat merkityksensä Marjutin mieleen: Tämä ei ole maailmanloppu. Kertaakaan ei vaivuttu epätoivoon tai itsesääliin.
Kun rintasyöpä astui Marjutin perheen elämään, asiat otettiin sellaisenaan. Synkille tunteille ei annettu valtaa, ja tosiasioiden hyväksyminen ja niiden avoin ja rehellinen käsittely ulottui myös perhepiiriin ulkopuolelle. Tämä nosti myös ristiriitaisia tunteita.
Marjut päätti nopeasti luopua peruukin käytöstä, ja kalju nainen kauppakeskuksessa aiheutti supinaa ja ikäviä kommentteja. Marjut toivoo, että sairauden avoin käsittely blogissa normalisoisi vaikeiden asioiden käsittelyä. Hän kohtasi muita syöpäsairaita, jotka häpesivät sairauttaan, ja saattoivat salata sen jopa perheenjäseniltään. Rohkeaa puhujaa tarvitaan. Vaikeneminen ja sairauden piilottelu ei ole hyvä tie.
Marjut keräilee edelleen voimia raskaan rupeaman jälkeen. Asiat ovat tapahtuneet nopeasti sen jälkeen, kun kasvain viime talvena löydettiin. Vaikka mieli tarjoaisi jo terveen ihmisen omakuvaa, kroppa ei ole vielä entisensä. Hiukset kasvavat hitaasti, ja kipeä silikonirinta tekee koko vasemman käden kankeaksi. Rankkojen hoitojen lisäksi sairasaikaa varjosti epävarmuus ja ajatukset kasvaimen leviämisestä.
Verottivatko hoidot ja sairaus yöuniasi?
”Ei mitenkään. Minulla ei ole ikinä ollut uniongelmia, eikä niitä tullut nytkään”, Marjut kertoo. Pää on pidettävä kylmänä ja vältettävä huonojen ajatusten ruokkimista: ”Ei saa miettiä kuolemaa liikaa, eikä missään nimessä lukea nettisivustoja”.
Syövän diagnoosihetkellä Marjutin pieni tytär oli vasta 1,2-vuotias. Marjut suri imettämisen lopettamista, mutta on kiitollinen siitä, että sai jäädä pidemmäksi ajaksi tyttärensä kanssa kotiin, vaikkakin sairastaen. Pieni tytär ja oman tarinan jakaminen blogissa osoittautuivatkin tärkeimmiksi voimanlähteiksi. Lisäksi Marjutilla oli hyvä tukiverkosto. Koettelemuksen ansiosta tahrat valkoisella sovalla tai huono sää eivät ole enää asioita, jotka horjuttavat Marjutin mielialaa.
Oletko tutustunut Marjutin blogiin Loving white style?